1B ja 1C -luokat kävivät kirjailijavierailulla

Kävimme lukuviikon kunniaksi tapaamassa kirjailija Harri Istvan Mäkeä ja kuvittaja Jukka Lemmettyä Annantalolla. Kirjailija kertoi meille omasta työstään, kirjoistaan ja omasta elämästään. Samalla kuvittaja kuvitti yleisöstä poimimiaan henkilöitä. Upeat kuvittajan työt ovat esillä meidän käytävällä. Kuvittaja kuvitti myös kirjailijan tarinoiden hahmoja. Retki oli oikein onnistunut ja opimme paljon asioita kirjailijan työstä.

Read Full Post »

Talviriemua välkällä

VAUHTIA & MENOA

Tänä talvena lunta on riittänyt liukumiseen ja monenlaisen leikin rakenteluun.

Iloista laskemista liukureilla ja ilman. Juosten ylös ja vauhdilla alas.

Kuvan arkkitehdit ja rakennusmiehet vilpolassa.

Mieltä harmitti edellisen päivän kutsumattomat iltavieraat, niinpä  upeaa rakennelmaa ei saatu enää kuvattua. Rakennuksessa oli takka, saviastiat herkkuineen, vilpola, eteinen ja upeasti veistetty karhupatsas. Lannistuneita pojat eivät olleet, sillä uusi rakennushanke oli jo tiedossa ja materiaalia piha täysi.

Päätä ei huimaa, korkeanpaikan kammoa ei ole. Kiipeily on kivaa.

Ja talvellakin voi keinua, keinuvuoroja voi vilkaista koulun kellosta tai kysyä valvojalta vuoron vaihtoa.

Kellojen soidessa ulos, on hetkessä mailat ja maalit käytössä.

Norjalaista jalkapeliä, tasapainoa vaativaa taktikointia.

Hyvä kirja, aikaa hetken olla, kunnes tunti alkaa mulla.

Read Full Post »

Talviliikuntapäivä Paloheinässä 26.2.

Lähdimme neljän ysiluokkalaisen ryhmässä Paloheinään. Otimme eväät koululta ja astuimme tilausbussiin. Lähdimme noin kello 9.25 koululta ja saavuimme Paloheinään noin kello 9.45.

Paikalla oli todella paljon väkeä, ehkä jopa enemmän kuin viime kerralla. Tämä oli jo neljäs kertani koulun kanssa Paloheinässä ja valitettavasti myös viimeinen. Laitoimme sukset jalkaan ja sauvat käteen. Sitten vain hiihtämään.

Maisemat olivat kauniit: lumikerros peitti maan ja puiden oksat. Luonnon hiljaisuus oli mukavaa vaihtelua kaupungin hälinään ja melskeeseen. Myös hiihtolatu oli loistava: latureitillä vuorottelivat tasaisesti jyrkät nousut ja pitkät laskut. Päätimme yhdessä kulkea Paloheinän pisimmän, 7,5 kilometriä pitkän lenkin.

Hiihtäminen sujui hyvin, pientä hikoilua lukuun ottamatta. Suksissa oli paljon luistoa mutta tarpeeksi pitoa. Valitettavasti yhdellä ryhmämme jäsenistä ei kuitenkaan ollut pitoa suksissaan, minkä takia mäkiosuudet menivät tavallista hitaammin.

Retken loppuhuipennus oli Paloheinän huipulle kiipeäminen: Ylhäältä aukesi laajat näkymät: pystyimme näkemään muutamia pilvenpiirtäjiä ja toisenkin huipun, Malminkartanon huipun. Paras oli kuitenkin vielä edessä, nimittäin jyrkkä lasku takaisin maan pinnalle. Vauhti oli huima, ehkä noin 20–25 kilometriä tunnissa.

Lopuksi pitkän lenkin jälkeen päätimme pitää lounastauon. Söimme koulun tarjoamat ruisleivät ja jogurtit ja joimme pillimehut. Ja kuten aina aiemmillakin Paloheinä-retkillä, pistäydyimme kahvilassa syömässä berliininmunkit. Hieno lopetus retkelle, eikö?

Sitten lähdimme noin kello 12.15 takaisin koululle ja saavuttuamme sinne noin kello 12.40, lähdimme kotiin. Päivä oli ollut mukava meille kaikille. Mutta nyt piti päästä kotiin suihkuun. Hiki alkoi tuoksua jo voimakkaasti.

– Markus 9B

Read Full Post »

Luistelua talviliikuntapäivänä 26.2.

LUISTELUA BRAHEN KENTÄLLÄ

Read Full Post »

Megazonea ja seinäkiipeilyä talviliikuntapäivänä 26.2.

Megazone

Megazone oli liikuntapäivän yksi vaihtoehdoista, joihin mennä. Siinä on kolme joukkuetta: vihreä, punainen ja sininen. Joukkueiden tarkoituksena on tuhota vastustajajoukkueen tukikohta. Se piti tuhota ampumalla. Pelissä käytetään eräänlaista laserasetta ja liivejä, jotka sammuvat, jos niihin osuu. Toiminnot palaavat 4-8 sekunnin kuluttua. Jos osut rintapanssariin: 200 pistettä, selkäpanssariin: 100 pistettä tai olkapäähän: 50 pistettä. Lopussa on pistejako ammutuista pisteistä pelaajanimen perusteella.

Mielestäni Megazone oli hauskaa. Pelialue oli hyvin sokkeloinen, mikä oli hyvä asia. Tiettyjä asioita voisi parantaa. Esimerkiksi asetta pitäisi voida käyttää yhdellä kädellä. Myös se että juokseminen on kiellettyä, kaikkihan siellä juoksivat, eikä se muuttanut mitenkään pelin kulkua.

Aseita voisi olla enemmän, esimerkiksi pistooli tai vastaava. Pelaaja voisi valita sitten haluamansa. Hyviä puolia oli kuitenkin enemmän. Minulle tuli yllätyksenä sen liikuntapuoli, olin nimittäin sen jälkeen ihan poikki.  Aseella oli helppo tähdätä ja osua, mikä teki sen aloittelijalle helpommaksi.

Kokonaisuutena se oli erittäin hauskaa ja tulisin uudestaankin.

– Aarne 6A

Seinäkiipeily

Megazonea ennen oli kuitenkin seinäkiipeily.

Seinäkiipeily ja Megazone tulivat samassa paketissa liikuntapäivänä. Melkein koko 6A-luokka meni seinäkiipeilemään, lukuun ottaen minä.

Seinäkiipeilyssä oli ideana kiivetä seinää pitkin mahdollisimman korkealle. Seinissä oli kuitenkin koloja ja muhkuroita, jotka tekivät seinäkiipeilyn mahdollisimman helpoksi. Me kaikki olimme kuitenkin sen verran amatöörejä, että me emme menneet todella korkeisiin seiniin. Itse kiipesin kuusi seinää kokonaan ylös asti. Seinäkiipeily Ruoholahdessa, Salmisaaren Liikuntakeskuksessa (samassa paikassa missä Megazone on) oli todella hauskaa. Muidenkin mielestä Megazone ja seinäkiipeily olivat yllättävän hauskoja aktiviteetteja.

– Mikael 6A

Read Full Post »

Kirjeenvaihtoa ja videoita Espanjaan

Kahdeksasluokkalaiset espanjan opiskelijat ovat olleet tänä lukuvuonna kirjeenvaihtoyhteydessä Espanjan Baskimaahan Aralarin kouluun. He ovat kirjoittaneet sekä perinteisiä kirjeitä että sähköpostiviestejä. Osa on ystävystynyt espanjalaisiin myös Facebookin kautta. Oppilaat ovat nähneet videoita kirjeenvaihtotovereista sekä kuvanneet luokassa omia, joita jaamme koulujen välillä Dropboxin kautta. Dropxista löytyy myös englannin ryhmien tekemät esitelmät suomalaisten harrastuksista. Jos et ole nähnyt niitä tai espanjalaisten tekemiä esitelmiä, pyydä opettajaasi näyttämään ne tunnilla!

Read Full Post »

Symbolismin hengessä 9A

Uuden alun saan,
uudes paikas taas.

Toivoa siitä saan,
rauhallista kaikkial,
vaan iloa ja nautintoa siitä saan.

—

Pilvien läpi valo paistaa,
pimeyden pitää väistää.

—

Kun kuolema hoitaa luomuksiaan,
niin kuka voi esteeksi asettuakaan?

Eikö kuolema hoida omansa,
kuten oppilas yrittää hoitaa koulunsa?

Yhä elämme,
vaikkakin joskus aikamme koittaa,
sillä kuka kuoleman voisi voittaa?

—

Itke, itke kaukaisuuteen, jos et huuda tulevaisuuteen.
Ihminen huutaa, kun katsoo kuuta:
”Terveisiä surulta, ookkona Turusta?”
Tunne suru sydämellä aikaisemmin kuin kämmenellä.

—

Järvi liplattaa, aurinko laskee,
ilta laskeutuu hiljalleen.
Kukaan ei tule, ei riko järven rauhaa,
voimme olla turvassa, ei mikään täällä tee meille hallaa.

—

Niittäjä pellolla kulkee,
joka päivä kulkee.
Vehnän syliinsä sulkee.
Kovasti työtä tekee,
jok’ päivä hiki niskassa raataa.
Illalla kotiin laahustaa.

—

Lämpö tuli korkeudesta
Toivoa tuoden ja kylmyyttä vieden
Takana vuorten suuruus kukoisti
Toivoa tuoden mystisesti

—

Read Full Post »